Joustavuutta syömiseen

Joustavuus on johdonmukaisuuden ja itsesäätelyn lisäksi yksi hyvinvointimme kulmakiviä. Joustavalla elämäntyylillä epäonnistumisia tai morkkiksia ei ole olemassa, olotila pysyy energisenä ja opimme puntaroimaan ruokavalion sopivuutta tunnustelemalla, mitkä ruoat saavat aikaan hyvän olon ja mitä ruokia ei kannatta syödä mielin määrin päivittäin.

Itse olen aikoinani tehnyt tuttavuutta joustavuuden vastakohdan eli ehdottoman kieltäytymisen ja tiukan itsekurin kanssa. Voin kokemuksen rintaäänellä kertoa, että ehdottomuus ei pidemmässä juoksussa johda mihinkään. Jos emme ikinä salli itsellemme lupaa nauttia ja herkutella, olemme henkisesti ja fyysisesti hyvin tiukoilla.

Mitä ehdottomuudesta sitten seuraa? Syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita eli tunnetiloja, jotka eivät vie meitä eteenpäin eivätkä saa aikaan pysyviä muutoksia. Tiukkaan rajattu ruokavalio voimistaa yleensä myös nälän tunnetta, ja kielletyt ruoat alkavat houkutella entistäkin enemmän.

Ruokavaliomme ja elämäntyylimme pitäisi rakentaa niin, että meidän on niitä arjessa helppo noudattaa. Niiden tulisi olla mieluisia ja toteuttamisen suhteen realistisia. Joustavuudessa on kyse siitä, että syömme enimmäkseen terveellisesti, mutta jätämme joustovaraa herkuttelulle. Se, millä herkuttelemme, on tietysti yksilöllistä. Joillekin se voi olla irtokarkit, toiselle pitkän kaavan ravintolaillallinen, kolmannelle raakasuklaaherkku.

Kokemuksesta voin kertoa, että himo kiellettyyn hedelmään — minun kohdallani irtokarkit — laski merkittävästi tutustuttuani pehmeämpään elämänhallintaan. Opin tekemään tietoisia valintoja, lopetin ”mun pitäis” -ajattelutavan ja opin olemaan joustava ja armollinen. Toki tämä vaati harjoittelua, mutta koin, että tietyt minua miellyttävät arkirutiinit toimivat tässä loistavana tukena.

Hyvä esimerkki hyvinvointia tukevasta arkirutiinista on ateriarytmiin opettelu. Aiemmin söin koko ajan jotain pientä, en niinkään kunnon aterioita. Muistan, että minua suorastaan pelotti, miltä kolmen kunnon kokoisen aterian syöminen tuntuisi. Se oli aivan turha pelko! Energiatasot ovat säännöllisen ateriarytmin ansiosta aivan eri luokkaa, uni ja liikunta maistuvat, ja mikä tärkeintä, napostelu- ja herkkuhimo ovat hävinneet. Mainittakoon, että herkuttelen edelleen, mutta syön nyt herkkuja silloin tällöin aterioiden lisäksi sen sijaan, että korvaisin niillä koko aterioita. On myös vapauttavaa, kun energiaa ei mene sen pohtimiseen, mitä saa syödä milloinkin.

Hyvinvoinnin kokonaisuuden ollessa kunnossa ei haittaa, jos jokainen suupala ei ole täydellinen tai superterveellinen. Olennaista on huolehtia säännöllisestä syömisestä, miellyttävästä liikunnasta, riittävästä levosta ja siitä, että suhtaudumme itseemme myötätuntoisesti.